Tapahtunutta meillä ja muualla:
Listassa luki: hiivaleipä
Tuotiin: hiiva
Selitys: "kirjoita selvemmin"
Listassa luki: kypsä avocado
Tuotiin: säilykepurkki mangoja
Selitys: "ne oli loppu ja kysyin myyjältä. Suositteli samaa purkista"
Listassa luki: kuuden kappaleen pakkaus hedelmäpäällysteisiä jäätelöpuikkoja
Tuotiin: pakkaus suklaatuutteja
Selitys: "olisit piirtänyt kuvan"
Listassa luki: joku hyvä leipä
Tuotiin: pussillinen munkkipossuja
Selitys: "en ole ajatusten lukija"
Listassa luki: salaatti
Tuotiin: vetelä nahistunut syömäkelvoton salaatinkuvatus
Selitys: "ei ollut parempia, et laittanut vaihtoehtoa"
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Tulkoon aurinko!
Unohdin kotiin sen vuoan, jota lähdin palauttamaan. Mutta nyt tukkani on kevyempi ja terveempi. Nauratti isäni istuttamat tulppaanit, olivat rivissä kuin armeijassa, liekö mitannut viivottimella välitkin.
Tekisi mieli maalata, mutta ei tässä nyt ehdi. Kaksi nälkäistä valittaa. Kohta syödään kunnolla, pitkään ja hartaasti, kunhan vain joku ryhtyy kokkaamaan.
Lapsella on pupun kuva paidassa, kielo otsalla ja jäniksenkäpälä taskussa. Hän on kotona taas ja kertoo katsoneensa viisut. Minä en tiedä niistä mitään.
Solkotin kamalaa englantia ja tunsin itseni tyhmäksi. Bussikuskilla oli aurinkolasit, vaikka oli melkein yö. Popeda soitti teltassa, mutta me kävelimme ohi. Oli vain yksi sateenvarjo. Kotona kiljuva yönälkä. Tonnikalaleipiä uuniin, jokaisen päälle ananasrengas. Monta kynttilää. Lapsen vihreässä sängyssä ei ketään.
Nyt menen palauttamaan piirakkavuoan ja hakemaan lapsen kotiin, vaikka vastaan rimpuilee. Maksan kympin jollekin, joka leikkaa hiukseni.
Valitsen parempaa päälle. On menoa. Aurinkokin pilkistelee.
Ihanaa lauantaita kaikille!
Tuomen kukat muuttuvat vaaleanpunaisiksi, en viitsi heittää niitä vielä pois. Omenapuut komeimmillaan, on melkein rikos laittaa huonot säät juuri silloin. Kyprokselta saapui herkkulähetysyllätys. Saapui myös persikanvärinen takki, jonka tilasin lapselle nettialesta tuleviksi talviksi. Lapsi inhoaa sitä, ei suostu edes sovittamaan.
Teimme cookieita, joihin laitoimme rusinoiden sijaan tummaa suklaata. Ei yhtä hyviä. Ahmin Montparnassen Kikin melkein yhtenä suupalana. Mielettömän ihana kirja! Sitten kuuma yrttikylpy, paljon laulua ja kuskussalaattia.
Thank you Maria so so much!!!
Koitin tehdä teetä punaviinimarjan lehdistä. Ei se hyvää ollut, mutta meni alas raparperipiirakan kanssa. Mustaviinimarjaa sen siis olla pitää. Teetä voisi tehdä myös koivusta ja pihlajasta, mutta en tiedä viitsinkö ryhtyä. Kusmitee maistuu paremmalta.
Sää tekee apaattiseksi. Olen tyhjä.
Näin siistiä meillä ei ole ollut ikinä. Tuntuu niin oudolta, etten osaa tarttua mihinkään tekemiseen. Olen vain kuljeskellut huoneesta toiseen, katsellut kuinka tuomenoksat hiljalleen varisevat ja polttanut huonetuoksuja.
Tänään lapsi lähtee luokkaretkelle kotieläinpuistoon. Hepparepussa on pillimehu, juustoleipä, suffeli ja pari euroa taskurahaa. Minä hyppään bussiin, hoidan yhden homman ja ostan kyniä, oliivivoidetta ja valokuvapaperia.
Illan taidan istua äitini lehtienlukusalissa.
Japanilaiset halusivat nähdä lempikauppani ja se on tämä. Pieni sielukas puoti Tampereen Ojakadulla. Sieltä saa mm. vanhoja koruja, astioita, vaatteita, asusteita ja tuoreita kukkia. Kaiken lisäksi henkilökunta on viehättävää ja ostokset pakataan kauniisti mustavalkoiseen silkkipaperiin.
Tällä kertaa mukaani lähti maljakko. Kiitos Leena.
ps. myös makuuhuoneen seinälle laitettu vanha tapetti on hankittu täältä.
Juuri kun japanilaiset vieraani astuivat eteiseen, ukkonen jyrähti pään päällä. Ja minähän pelkään ukkosta. Oli esiteltävä taloa, vaikka mieluiten olisin mennyt komeroon piiloon. Oli siinäkin emäntä.
Onneksi ukonilmaa ei kestänyt loputtomiin, pimeyttä kylläkin. He olivat viehättäviä, kohteliaista ja mukavan rentoja. Toivat tullessaan hyvän auran ja ihania lahjoja. Päivä heidän kanssaan oli nautinto.
Pieni huomio; he asettavat kenkänsä riviin kärki ulospäin, me laitamme kärjet seinään päin.
Minuun iski hillitön Japani-himo. Aivan varmasti lähden sinne jonakin päivänä.
Viimeiset nokkoset piirakkaan, pieni pihapiknik. Pyykkiä sata koneellista. Lähikaupasta halpoja puukehyksiä ja lapsen piirrokset vihdoin seinille. Epämääräisten nyssäköiden taikomista olemattomiin. Jotain roskiin vaikka suretti, kaikkea ei voi jemmata. Tästä luento myös miehelle.
Illallinen ulkona kahdeksalta, silloin aurinko on sopivasti kahden puun välissä. Ei vieläkään hyttysiä.
Makeasti nukutti. Unessa olin Lontoossa ja siellä oli ihan liian värikästä ja sekavaa. Herätyskello pelasti piipittämällä 6.50.
Herätessä oli samanlainen epäuskoisen onnellinen olo kuin aina ensimmäisenä aamuna lomakodissa. Kun avasin ikkunan, muistin hetken miltä tuntui avata ikkunaluukut Italian aamuun. Pihakin näytti toisesta näkökulmasta mukavasti vieraalta.
Linnut konsertoivat, ilma on jälleen kuin morsian.
Lapsi totesi omasta ensimmäisestä yöstään vihreässä sängyssä: "Tämä on parempaa kuin joulu!"
Vielä ei ole kuitenkaan juhlan aika, työmaata riittää. Samppanja korkataan vasta sunnuntai-iltana.
Alakerrassa nukuttiin viimeinen yö, jotenkin haikeaa. Siinä on ollut hyvä, mutta aika aikaansa kutakin. Lapsi kasvaa ja luojankiitos sitä ei voi pysäyttää.
Uusi makuuhuone on listoja vaille valmis. Siitä tuli ihana. Otimme eilen paljasjalkatuntumaa lattiaan, ihastelimme, hykertelimme.
Raparperipiirakkaa tapetoijalle. Nyt seinässä on vanha paperitapetti, en uskalla veikata vuosikymmentä. Sitä oli vain rulla, mutta hyvin riitti yhdelle seinälle ja vielä toisenkin oven päälle. Olen erittäin tyytyväinen!
Keräsin nokkosia, eikä ollutkaan ihan suitsaithomma. Jo hanskojen etsimisessä meni tovi. Nokkoslätyt olivat kuitenkin kaiken sen kyykkimisen arvoisia, IHANIA!
Tänään kokeilen nokkospestoa, se tietää kyllä puolet enemmän kyykkimistä.
Nokkoslätyt
5 dl maitoa
2,5 dl jauhoja
2 munaa
suolaa
valkopippuria
ryöpättyjä nokkosia
kuivabasilikaa
voita paistamiseen
-sekoita ja anna paisua 1/2 tuntia
-paista
Kun lätyt olivat melkein valmiit, laitoin mozzarellaa lätylle ja taitoin lätyn kaksinkerroin, käänsin vielä kerran, että juusto ehti sulaa.
Taivaallista ruokaa, jota tarjosin kevyen paprikakesäkurpitsapaistoksen kanssa.
- voikukka-ja nokkosruokia, jos tänään
- täydellistä Brooklyn-pyörää, joka on liian kallis
- puhelua, joka olisi pitänyt soittaa jo perjantaina
- japanilaisia, jotka tulevat helluntaina
sen pessimistikin jo uskoo.
Seitsemältä aamulla pyöräilin autiotalolle. Kävin siellä eilenkin. Keräsin lisää valkovuokkoja viereisestä koivikosta ja lauloin pitääkseni mahdolliset käärmeet loitolla.
missä paloi. Savu ajoi sisätiloihin, missä ajauduimme intianpuuvillapaitojen luokse, missä siskojen kanssa jouduimme joukko-ostohysterian hetkittäiseen paulaan ja ostimme jokainen oman kaftaanimme.
Savu oli sillä välin hälvennyt ja erkanin lapsen kanssa toisille treffeille. Ne sisälsivät jäätelöä, terassi-istuskelua, varjopuolenhakuista kävelyä, museoita ja kahvit sateen aikaan.
Ostimme leivän, postikortin ja käsintehdyn kirjan.
Paluubussi oli hikisimmistä hikisin.
Tänään en vissisti lähde täältä mihinkään.
Kierrepuusteja keskeneräisellä patiolla. Lapsella ystävä leikkimökissä. Yläkerran lattiasta puuttuu enää maali. Huoneesta tuli väärän värinen, mutta antaa olla. Ehkä värin kanssa ystävystyy, sitten rakastuu. Niinkin on käynyt.
Tänään laitamme ensimmäisen kerran sandaalit jalkaan. Lähdemme valokuvanäyttelyyn.
Taitaa tulla kuuma päivä, nautitaan!
Minkähänlainen ihminen olisin, jos aina olisi yhtä mahtava sää kuin eilen? Varmasti ainakin aikaansaavempi. Eilen touhusin kahden viikon edestä, kaikki kauan karttamani velvollisuudet menivät kuin itsellään. Enkä edes väsähtänyt. Virtaa riitti vielä kymmeneltä syödyn illallisenkin jälkeen.
Meidän pikkumetsässä vuokot vielä nuppuilevat, mutta isossa niitä oli paljon!
Se oli yhden päivän kesä, tänään olemme jossain rintamien välissä. Tylsä juttu.
Lähditte tupareihin sankoin joukoin, voi kuinka ilostuin, kiitos!
Eilen haravoin oikein tohinalla ja tänään jatkan. Pari enkelipelargoniaa ja valkoista orvokkia odottaa istuttamista. Tänä vuonna pysyttelen valkoisessa, lilassa ja vaaleanpunaisessa, mitä kukkien väreihin tulee.
