Ja vähän muutakin. Lähden latohäihin. Nähdään ensi kuussa!
Nurmikkopuolikin uhkaa tulla niityksi. Se ei ole tarkoitus, mutta koska se kukkii valkoisenaan niin kauniisti, ei sitä ole hennonut ajaa.
Tänä kuumana kesänä olen useasti ajatellut toista kuumaa, lapseni ensimmäistä kesää. Katselin tänään kuvia siltä ajalta; helle alkoi vapusta ja vielä syyskuun puolessa välissä oli uimaranta pullollaan ja hiki virtasi.
Se, kesä 2002, oli kesien kesä. Niin kuin tämäkin.
Olisikohan ollut kahdeksas kerta rannalla tänä kesänä ja ensimmäinen, jolloin en palellut. Nyt oli kaikki kohdallaan. Lämmin vesi, lämmin tuuli eikä suoraa porotusta. Tunti silti riitti, en jaksa kauemmin.
Malinilla on aika kivannäköinen elämä. Siellä on monta muutakin mielenkiintoista.
Levy päälle ja lattialaudat natisemaan. En tiedä mikä siinä on, että ruuanlaittopuuhat laulattavat ja tanssittavat. Tänään tein Minjan paprikoita, mutta auran korvasin fetalla (aura olisi voinut olla parempaa, mutta sitä ei nyt ollut). Paljon yrttejäkin laitoin ja valkosipulia, tungen niitä joka paikkaan. Timjamia, basilikaa, oreganoa ja rosmariinia. Vaikkein aikoisikaan niitä aina poimia, käyn niitä välillä ihan vain hyväilemässä. Ja sitten nuuhkin sormiani.
Ruoka oli oikein hyvää. Söimme myös patonkia ja tzatzikia. Jälkiruuaksi hyppynarun veivaamista. Tämä on ollut onnen kesä; lapsi oppi pyöräilemään, uimaan ja hyppimään narua!
Joskus ihmettelen miten pienistä asioista täällä kirjoitan. Pienistä ja turhista. En pidä itseäni näin pinnallisena ihmisenä kuin annan teille ymmärtää. Tahdon kuitenkin säästää isommat ja tärkeämmät jutut muualle. Tai pitää itselläni.
Kesä alkaa olla jo itsestäänselvyys. Ja toisaalta hiipumassa. Koko olemukseni on.
Tänään lupasin itselleni, että muistan vielä elää kesää. Muistan, että uimavedet ovat lämpimät ja lapsi tahtoisi rannalle. Kirjastoon pääsee syksylläkin.
Tuo yksi kuva ei tietenkään ole minun, vaan ikivanhasta Italian Voguesta.
Olen saanut daaliat kukoistamaan. Paitsi oranssin, se on viittä vaille valmis kompostiin. Muista riittää katkottavaksi maljakkoonkin ja kimpuista tulee hauskoja sattumia.
Kaivelin eilen vintissä ja löytyi tuo ihana mekko. En voi luopua siitä, vaikkei se ole koskaan mahtunut päälleni. Ehkä tytölleni jonain päivänä.
Koko kesän olen juonut aamukahvini korkeasta kaifranckista, vaikka inhoan koko lasia. Pidän kyllä niistä pienemmistä, mutten näistä isoista. Vein koko ronkan vinttiin, laatikkoon, jossa lukee "kirppis". Enää keittiössäni ei ole mitään, mistä en tykkää.
Yöllä jylläsi ukkonen. Tultiin ylhäältä alas ja pakkauduttiin laverille. Minä ja lapsi. Mies ei piittaa. Ukkonen meni, mutta puut näyttävät tulleen hulluiksi.
Maalaustelineellä kuivuu harmaata. Vielä en tiedä mitä siitä muodostuu.
Söin kokonaisen mangon. Ehkä sen avaamisessa on jokin tekniikka, mitä en tiennyt. Oli aika suttuista puuhaa. Lapsi veti mangososeen purkista, eikä usko että kyse on samasta tavarasta. Bangkokissa söin mangoriisiä jälkiruuaksi, yhtäkkiä muistin sen. Luen yhä kirjaa, jossa pelätään, itketään ja nauretaan mangopuun alla. Mango tulee aika kaukaa. Ei ole niin hyvä juttu ostaa mangoa.
On viilentynyt ja sadetta luvassa. Maalausteline on haettu jo vintistä.
Oli 14 iloista ihmistä. Ja pitkä pöytä. Ilta viidestä istuttiin pihassa, lyhtyjen sytyttämisen aikakin tuli. Yö hyväili paljaita olkapäitä, säästi meidät hyttysiltä ja tuuli oli sellainen suolainen, kuin olisi mereltä tullut.
Puut humisivat niin lujaa.
Kuin olisivat halunneet kertoa jotain.
Ja kertoivatkin.
Vieraat nukkuvat työhuoneessani. Oma väki ylhäällä. Minä yritän olla hiljaa keittiössä. Päättelen miehen villatakkia ja luen teitä.
Ei tässä kummempia. Iloista päivää kaikille!
Hellemekkokesä jatkuu. Piha on täynnä kissankelloja. Olen nyppinyt onnellisina rehottavat orvokkini, tunkenut terassikivien väliin sammalta toivoen niiden juurtuvan. Pyyhkinyt pölyjä vaaleanpunaisella rätillä.
Postista kolahti jälleen yksi hääkutsu. Meillä olisi sitten neljät häät kuukauden sisään. Toivottavasti ei yksiäkään hautajaisia.
Eiliseen kuului maailman parasta ohrarievää, oman pihan metsämansikoita, äidin maan rucolaa, nizzansalaattia ja kuistilla lukemista.
Lapsi liimasi valokuvia albumiinsa ja siivosi oma-aloitteisesti huoneensa, oho.
Tänä aamuna ei ohut paita riitä, piti kaivaa pidempää ja villasukat! En olisi ihan vielä valmis tähän.
Kaksi päivää aikaa tehdä miehelle villatakki syntymäpäivälahjaksi. Teoriassa. Toinen päivä meni jo, ja siinä oli paljon muutakin kuin puikonheilutustilaisuuksia. Yön huhkin, nyt on hihoja vaille valmista.
Lapsi huutaa yläkerrasta:"Haluan tulla aamiaiselle nauttimaan kodin antimia." Antimia ei tänään paljoa ole. Vain luonnonjugurttia, hunajaa ja siemeniä. Ja kahvia. Ja suklaata ja keksejä. Kyllähän näilläkin aamu lähtee.
Lelukaupantäti paketoi Arlandan kentällä väärän lahjan ja antoi korvaukseksi tikkarin. Se syötiin vasta eilen, koska tikkarit ei ole hyviä.
On aavistuksen viileäpää. Mutta paljon harmittavia asioita. Sellaisia jotka valvottavat läpi yön.
Sellaisia, joita hyvä Afrikasta kertova kirjakaan ei häivytä. Ja kun sitä lukiessa kuuluu naapurista rumba, samba ja bossanova, remakka nauru ja tanssin jytke, ei enää tiedä missä on. Harakatkin taisivat ihmetellä.
Valokuvien järjestelyä. Barcelona-albumin tekemistä. Valkoinen ohut paita päällä aamusta iltaan. Yöllä pelkkä lakana. Ilma seisoo, vain harakoista tietää että ikkuna on auki. Minulla ei ole harakoita vastaan mitään. Miehellä on paljonkin. Naapuri kertoi, että harakka kävi hänen kimppuunsa.
Toisen naapurin julkisivuremontti jatkuu. Säälin kovasti pussissa asujia.
Lehdessä luki, että vettä täytyisi juoda nyt kolme litraa päivässä. En saa alas kuin kaksi.
väkeä talossa. Ei jaksaisi olla oikein missään. Suurin voimainponnistus tälle päivälle olisi tomaattien ja paprikoiden haku. Gazpacho-keitto mielessä. Sitä tein jo eilen ja oli niin hyvää.
Illalla etsiydyttävä tv:n ääreen. Montalbano on parasta mitä laatikko tarjoaa.
Eilen trooppinen sade yllätti. Kesken kauppamatkan. Kastuin märemmäksi kuin ikinä suihkussa. Oikeastaan vain nauratti. Se oli jotain uskomatonta, vesilaattaa täysillä. Ruokaostokset pyöräkorissa kyllä itkivät. Tuore leipä paperipussissa mennyttä. Dominot pelasti muovi. Mansikoista tulikin soppa.
Illalla siskon tuorein sylissä. Ihana Nara.
