Nyt on patterit seinissä. 17 astetta säädetty. Makuuhuoneeseen riittää 15 astetta, viileässä on mukavempi nukkua.
Viikonloppu meni ahkeroidessa. Kasvivärjätyt pitkät sukat on jo käytössä ja kohta saan vetäistä polviin asti pitkän silkkimohairneuleenkin päälleni.
Väsynyt, mutta onnellinen. Syönyt liian monta balleriinakeksiä.
Meitä oli matkassa neljä, hännänhuippuna pikkuinen kummityttöni Bonita. Aikaa vajaa vuorokausi, yö välissä. Aika ei ehtinyt tulla pitkäksi, tekemistä riitti. Vesitornista nähtiin kauemmaksi, roinakirppikseltä ostettiin pöytä sekä peltipurkki ja illalla syötiin haahkaa Origo-ravintolassa satojen kynttilöiden valossa. Kutsukin saatiin tuonne mustapunaisen oven taakse, mutta aika ei riittänyt. Seuraavalla kerralla sitten.
Lämmin KIITOS karismaattiselle Annalle ja Hangon kaupungin matkailutoimistolle, jotka mahdollistivat tämän ihanan pienen matkan.
Näkemisiin Hanko!
Kävelimme pitkin rantoja. Poikkesimme kallioille, tyhjien huviloiden pihoille, kurkimme ikkunoista, ihastelimme puita. Ne puut! Niissä oli samalla tavoin luonnetta kuin taloissakin, jotka olivat täynnä oikukkaita yksityiskohtia.
Kahvia ja suuret kakkupalat Alan's caféssa, keinuvauhdit kahvilan pihassa ja lepohetki Villa Maijassa, jossa asuimme.
Huumaannuin Hangosta! Odotin kaunista, sain sitä moninkerroin enemmän. Ja mikä parasta, olin siellä juuri oikeaan aikaan. Syystyrskyt, värit maassa ja puissa (etelässä on vielä syksy!), autiot bulevardit, suuri hiljaisuus kuin huokaus...tunnen vieläkin poskillani suolaisen tuulen, korvissani meren kohinan. Ja se valo, ja valottomuus! Näin kummatkin, pidin kummastakin. Paljon.
Guten morgen. Aamu on kirkas ja kylmä, yön myrskystä ei tietoakaan. Lapsi oli vähän lämmin, ei osattu päättää onko kipeä vai ei. Meni kouluun.
Alan maalata harmaata taulua eteenpäin. Siinä on nainen, jonka puvusta tulee hehkuvan keltainen. Yritän uskotella itselleni, että kaikki on hyvin.
Käytiin morjenstamassa hevosia.
Nyt loppuu mudassa makaaminen! Laulettiin ja tanssittiin. Tehtiin hyvät pöperöt, ja vielä uunijuustoakin päälle.
Naapuri vetää moottorisahalla maan tasalle vanhoja omenapuita. Sattuu.
Nyt on vaan tätä yhtä ja samaa. Tapahtuu asioita, joista en pidä.
Juhlatkin jo juhlittu.
ps. kun kerran laittaa sukkanauhat jalkaansa, ymmärtää miksi niitä ei enää käytetä.
Ankeiden kuvien päivä. Ankea on olokin. Juon minttuteetä lämpimikseni ja stressaan. Heinäkuussa tilattuja pattereita ei näy vieläkään. Tumput käsissä on vaikea maalata.
