Lumitilanne kadullamme. Laitoin kuvan tuohon, että on ensi vuonna mihin verrata. Ei tarvitse sitten väitellä.
On parasta olla katsomatta ulos; yhä pelkkää valkoista.
Käperryn varhain puhtaisiin harmaisiin lakanoihin ja luen Kirsi Pihan huomioita Italiasta. Toista kertaa. Edellisestä en muista paljon mitään, vaikka kirja ei ole hullumpi.
Eilen oli ilo ylimmillään.
9. syntymäpäivä onnistuneesti, onnellisesti ja onneksi ohi.
Koristenauha täältä. Kaunis arpajaisvoittoni.
Siivotaan ja leivotaan. Yritetään pitää hermot löysällä.
Kumppariaskelin kuljin.
En tahdo kevään kuluvan yhtään nopeammin.
Oli juhlaruokaa.
märät sukat
aurinkolasit
kaakaokäsivoide
Tallinnan leipää
vaaleanpunaista teippiä
keskeneräisiä ajatuksia
Nopeasti meni taas, viikonloppu.
Klo 7.45 matkalla töihin. Pakkasta -6 astetta. Aurinko jo korkealla.
Kävin 15 kilometrin päässä toteamassa eri ilmaston. Oli kadut jo sulat, kun meillä vielä umpivalkoiset. Lankesin Uffin nahkatakkiin ja pronssinvärisiin keväthanskoihin. Hiplasin lehtihyllyt, mutta sanoin itselleni ehei.
Bussissa otin vapaaehtoisesti aurinkopuolen.
Katukuvassa useita hauskasti pukeutuneita ihmisiä.
Ilmiselvä kevät.
Käsityöviikonloppu ollut tämäkin.
Iisakinkirkkomohairneuleeni antaa toiveita valmistumisesta. Rintakorun siihen jo tein. Sen voi nähdä kolmannessa kuvassa, jos on tarkkana.
Ensi kesän matka on sitten Rooma-Napoli, painoittuen jälkimmäiseen. Rooma on ehkä liiankin tuttu, mutta napolintuntijoilta ottaisin mielelläni vinkkejä.
Kuva ensimmäiseltä Rooman reissultani 2001. Olin raskaana.
Muistatteko japanilaiset, jotka kävivät viime toukokuussa? Heidän vierailunsa syy ja seuraus uusimmassa Come home!-lehdessä.
Laskiaistiistaita vietetään tällä kertaa hyvin perinteisesti. Pullaa ja pulkkamäkeä.
Kuvia olisi vaikka kuinka, mutta tähän saa tämä stoori päättyä.
Minä pidin rautatietorista, jossa huivimummot vielä möivät suolakurkkujaan ja kummaa tavaraa. Pidin Kalamajan puutaloalueesta, jossa talot oli maalattu uskomattoman epäsopivan sopivilla väriyhdistelmillä. Pidin hotellistamme St Olavista, jota todellakin suosittelen.
Parasta oli tietysti Marikan tapaaminen. Miten suloinen ja sympaattinen ihminen. Ja taatusti Tallinnan tyylikkäin! Niin vieraanvarainen ja huomaavainenkin.
Meillä oli oikein kivaa.
Tytölläni aito 50-luvun mekko, ihana lahja Marikalta. Oikea onnenpotkaus, istuikin prikulleen. Me kumpikin rakastamme sitä. Aitäh Marika, vielä kerran!
