Päivän taideteos: Toulouse-Lautrec: Etude de nu, 1883.


Pupu peijakas söi puumme, joka vihdoinkin alkoi tekemään mustia omenoitaan. Kokeilemme silloittamista, ei mikään iisi homma.
Lapsi sai toivomaansa leipää, eikä se heti lopu.
Valoviikot alkoi meilläkin.

Päivän taideteos: Fritz Bleyl: Weiblicher Rückenakt, 1908.
Uudet matkamuistolapaset ensi kertaa käpälissä.
Taulut, matkamuistoja nekin, vihdoin seinälle.
Viikonlopun musiikkina soi Charlotte Gainsbourgin IRM. Matkamuisto muuten myös, mutta kumman pitkään levyhyllyssä haudutettu. 
Mitä enemmän kuuntelen, sitä enemmän tykkään.


Huomaan eläväni matkamuistojen ympäröimänä. 
Minne tahansa kodissani katson, löytyy matkakertomus.  

Päivän taideteos: Erich Henkel: Mädchen mit Musikinstrument, 1912.

Päivän taideteos: Ludvig Karsten: Foran speilet,1914.
Olen saanut siitä kaiken energiani ja suhinut valmiiksi kahdet villasukat, hyvin pienet ja hyvin isot. Aloittanut pientä mekkoa. Tehnyt töitä siinä sivussa, vaikka pitäisi olla toisin päin.

Hyvää kuuluu, vaikka en juurikaan jaksa kuvata. Nämä nurkat on jo kameralla koluttu. Onneksi pääsen pian uusiin maisemiin.


Sain taas ihanaa postiakin. Kaikkia kauniita juttuja.
Thank you Melissa!

Puut jo miltei paljaat, päänikin vielä. 
Ompelukone otettu käyttöön; vanhoja kauppakasseja korjattu, uusia synnytetty.
Porkkanakauraleipäsiä, vuohenjuustoa, viikunahilloa, teetä.
Kaikkea mukavaa.

Tallinna-sarjan jälkeen on pakko kertoa, että luen aivan mahtavaa uutuuskirjaa. Mari Saat: Lasnamäen lunastaja. Sympaattista ja soljuvaa virolaisen yksinhuoltaja-arjen kuvausta. Pitkään aikaan en ole lukenut mitään näin hyvää. Eipä ihme, että kirja on valittu Viron parhaaksi romaaniksi 2008.

Tallinna VI

Vielä nämä ikkunat ja ovet.
Mikä on suosikkisi?

Tallinna V