Eilen tein kävelylenkin pakkasessa. Kamera kaulassa. Kolme ihmistä tuli vastaan, heillä kaikilla oli kamerat. Nyt tajuan mistä on kiikastanut, ettei täällä porukka sano mitään, ei katso päin ei tervehdi. Koska meillä ei ole koiraa! Nyt jokainen kameratyyppi sanoi jotain, tikusta tehtiin asiaa puolin ja toisin. Kamera=koira.
Hienoa, että jaksoit uurastaa suurempien kokojen vuoksi, Liivia! Nyt on more to love:).
VastaaPoistaSe on varmaan totta, tuo kamera ja koira. On helpompi lähestyä ihmistä, jonka kanssa on selvästi jotakin yhteistä. Itse ainakin koin yhteyttä niiden Saksan illassa kameran kanssa kökkäävien miesten kanssa, jotka nyökäyttivät kunnioittavasti päätään kulkiessani kameran kanssa ohi:).
Jälleen kaunis sininen sarja.
Kyllä siinä pää aika solmuun meni, mutta nyt on ne ISOT!:)
PoistaNiin olihan se vähän yleistystä tuo tervehtimättömyys. On täällä joitain ihmisiä, jotka tervehtii ja on tutuiksi tulleet näinä vuosina.
Joo, upeat ovat nämä isot kuvat. Tykkäsin kyllä edellisistäkin. Jännä, että tuo muoto luo ihan erilaisen tunnelman, kuin neliö. Tilaa ja jotain muutakin...
VastaaPoistahyvin toimii tää isompi kuvakoko!
VastaaPoistaMä kannoin kans mukanani kameraa sunnuntain kävelyllä. oli vaan sen verran kylmä ja mereltä käyvä tuuli, etten saanut juuri kuvia otettua, näpit jäätyi hetkessä.
Mulla on kans tuo kangas odottamassa. nyt vaan en enää olekaan varma mitä siitä haluan tehdä. ehkä se saa vielä odottaa. eilen ompelin kyllä, mutta kaikkea niin kummallista etten viitsi edes tähän kirjoittaa;)
Mukavaa maanantaita!
Kylmä oli/on. Ei minunkaan kuvasaldo oli kummonen. Samat paikat, samat kuvat.
PoistaHih. Varmasti totta... mun tyttö haluaa lilat pillifarkut.... Kevät.
VastaaPoistaOvat katselleet varmaan samaa mainosta:)
PoistaJapanilaisilla on jokin aivan erityisen vapautunut suhde kameraan ja kuvaukseen.
VastaaPoistaOllessani Roomassa kameran ja yksi-vuotiaan pellavapäisen tyttäreni kanssa olimme lukuisat kerrat japanilaisten kohteena. Joskus samaan aikaan kuvasin heitä.:) Ja voi sitä iloa.
Ihanat maaalaukset. Talvivaloa.
Tästä muistinkin japanilaiset vieraani, jotka hyvin automaattisen vaivattomasti asettuivat ryhmäpotteriin ennen lähtöään:)
PoistaMinullahan on ollut molemmat, kamera ja koira, mutta nyt vaan kamera. Saa nähä, jaksanko jutella kenellekään. No, juu, kyllä minä kohta taas jaksan.
VastaaPoistaVoih! Vasta toisella lukemalla ymmärsin....otan osaa. Ei tarvitsekaan hetkeen jaksaa, sitten taas kun aika on.
PoistaOoo, sulla on pariisi blogikin. Pitääpä tulla kurkkimaan.
VastaaPoistaMä niin diggasin sun neliökuvista, että menee hetki aikaa tottua näihin isoihin kuviin :) Vaan tunnelmat on kohdallaan edelleen!
Itsellänikin on vähän tottumista:)
PoistaHei:)
VastaaPoistaMinä olen ahkeroinut Berliinin kommenttiboxeissa ja muissakin... Kiitos vilelä kerran matkakuvistasi!
Sun maalauket ovat vähän erilaisia, näissä on joku uusi juttu, en osa selittää nyt ihan tarkasti... pidän kovasti!
Pariisinikäväruikutusblogisi on paras, käyn siellä usein itkeämässä oma Pariisinikävä, nyyh...
Mukavaa vikkoa sinne!
ps! Toi virolainen kirja, nevostoajan nuoruudesta, on vissiin Andrei Hovstovin "Sillamäe passioon" ja se ON hyvä!
Marika, hei taas! Räpläsin niitä kommentointinappuloitakin...hyvä että taas toimii. Nyt en räpläile enää mitään, vissi on!
VastaaPoistaJoo tuo Andrei se oli! Odotan ihan kuumana että se kirja suomennetaan! Sähän voisit tehdä sen jollei kukaan muu rupea...
Voi, kuinka ilostuin näistä uusista isoista kuvista!
VastaaPoistaJa maalauksesi ovat niin hienoja!!!
Minä olen innostunut taas akvarelleista. Olen aivan ihmeissäni, koska olen aina jotenkin vierastanut niitä. Kokenut ne aika vaikeiksi. Yhtäkkiä akvarelleilla onkin aivan ihana maalata. Ihme juttu.
Mullekin akvarellit on vaikeita. En oikein ole honannut sitä ideaa, käytän niitä vähän väärin.
PoistaVaikka oppimista näissä kaikissa tekniikoissa on koko ajan. Mutta se onkin hienoa. Löytää uusia juttuja tekliessään.
Mun isäni on kuvannut paljon Amuria ja Pispalaa jo alkaen -50 -luvulta. Hän on joskus puhunut siitä että ulkoilutti kameraa siinä missä monet muut koiraa.
VastaaPoistaOi, minäkin olin monta päivää jo suunnitellut, että eilisen käytän kameran ulkoiluttamiseen. Sitten tuli keskipäivälle muuta, joten päätin käyttää iltapäivän kameran ulkoiluttamiseen. Juuri, kun olin päässyt kotiin ryhtyäkseni vaihtamaan toppakamppeita päälle, tuli puhelu ja piti taas lähteä toisaalle. Sitten olikin jo pimeää. Niin kuin tänäänkin kotiin päästyäni. Ja huomenna.. Jospa näitä paukkupakkasia jatkuisi sen verran, että pääsisin päivänvalolla ulos. Pakkaspäivän kuvaaminen on ihanaa. Pakkanenkin siinä unohtuu.
VastaaPoistaTulin kertomaan, että tykkään kovasti isoista kuvista! Kuvissasi on aina niin paljon yksityiskohtia, että ne haluaa nähdä suurina :)
VastaaPoistaTuo sinikasvoinen nainen, voi hurja, onkohan se kuva yhden tuntemani naisen todellisista kasvoista. On niin kalsea ja ihmeellinen, pelottavan yllättävä, se siis mun tuttu, uusi naapuri. Laittaa mut aina seinää vasten.
VastaaPoistaKurkkuahan tässä vallan rupesi kuristamaan.
Hienoja maalauksia taas joka tapauksessa.
"Ilahduin", kun sulla tuli tuollaisia tuntemuksia tuosta maalauksesta. Palaute kuin palaute:)
PoistaMutta naapurisi se ei ole. Enpäs kerrokaan kuka se on. Kyllä se on muotokuva eräästä todellisesta henkilöstä.