sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kuvat otettu juuri ennen kun viheliäinen lumi tuli. Ei huvita ottaa yhtään kuvaa lumesta, oksettaa kun katsoo ulos. Ja sisälle sieltä heijastuu ruma kalsea valo.
Kiukuttelen siis.

24 kommenttia:

  1. Lapsena se oli aina onnenpäivä, kun satoi ensilumi. Onkohan edelleenkään olemassa lasta, jota se harmittaa? Mikähän meissä aikuisissa muuttuu, kun ensilumi ennemmin kiukuttaa, kun ilahduttaa? Tosin täällä me aina iloitaan, kun tiedetään, että se tuli lähteäkseen heti kohta pois...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minua kiukuttaisi, jos oltaisiin vaikkapa joulukuussa. Vaikka puolestani lumi saisi olla kokonaankin tulematta. Lokakuu nyt vaan on mielestäni vielä syksyä, ja yleensä kivoimpia ja myös kauneimpia kuukausia, paitsi nyt....marimari.
      Ehkä se sulaa vielä pois.

      Poista
  2. Olen N I I N samaan mieltä kanssasi Liivia, että ei nyt jumalauta vielä lokakuussa lunta. Lokakuun hämärä, mutta raikkaaseen lämpimään taipuva valohan on ihan omanlaisensa, ei tähän nyt mitään lumen kelmeyttä kaivata, puhumattakaan siitä märästä loskasta, joksi se näillä lämpötiloilla auttamatta muuttuu. Sinänsähän tämä on aivan turhaa valittaa, mutta kun kiukuttaa. No, tänään ainakin täällä Helsingissä pitäisi olla aika kirkas sää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tanja! On tämä tosiaan jonkinlainen vääryys, kyllä meillä sitä talvea tässä maassa on muutenkin riittämiin. Oikein odotin niitä marraskuun ihania värejä ja sitä tiettyä valoa...mutta minkäs teet.
      Täälläkin paistaa aurinko, sentäs. Kyllä tämä tästä:)

      Poista
  3. Tuossa tilanteessa ei voi oikeastaan muuttaa muuta kuin omaa suhtaummistaan. Lunta tulee jos on tullakseen, kiukulle voi edes jotakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus auttaa jo se kun saa purkaa valituksen ja kiukun ilmoille:D Ei tosiaan auta muu kuin sietäminen ja soputuminen vallitsevaan tilaan. Aloitin siedätyshoidon jo.

      Poista
  4. Minä sain lumesta šokin!
    En ollut valmis vielä... ihanat värit puissa, kauniit lehdet maassa,nyt kaikki valkoisen peitossa! Olen viltin alla talviunessa, lukenut kirja ja peruin viikonlopun matkan. Kiukuttelen siis... :)

    Ekleer, rummikook ja liilia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shokki tuli tännekin, onneksi oli liiliat, rummikookit ja ekleerit, eilen vasta syötiin kun ei aiemmin ehditty:)

      Poista
  5. Niin se auttaa. Minä juuri kiukuttelin eilen että nyt se on sitten taas tätä kevääseen asti. Eilen paiskasi vettä kuin aisaa ja oli todella tuulista ja koleaa. Nyt kun heräsin on paljon kylmempi mutta kuivaa ja paistaa ja eilinen raivoni tuntuu tosi kaukaiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että meni ohi. Luulen että mulla pukkaa uusi raivonallto kun kohta tuonne lumeen täytyy talsia äänestämään. Ja kaikki talvikamatkin on vielä vintissä ja lapselle tyystin hankkimatta...

      Poista
  6. Hyviä puolia lumessa: Pakkanen tappaa pöpöt, talvirengashomma hoidettu tältä vuodelta, koirat viihtyvät lenkeillä ja niiden ilo tarttuu hihnan toiseenkin päähän, auringon kimalle lumessa, on valoisampaa jne jne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmankos ei nappaakkaan; en piittaa pöpöistä, ei ole autoa eikä koiraakaan, aurinko kyllä olisi mutta kauniimpaa sen paiste on minusta ilman lunta, syksyn pimeydestäkin taidan pitää...sorry, ja kiitos yrityksestä:)
      Ainoa hyvä puoli taitaa olla se että lapset tykkää. Ja ne koirat:)

      Poista
  7. Jokaisella varmaan omat konstinsa selättää kiukutus. Minä kokkaan avacadopastaa, sytytän kynttilät, kuuntelen Ylen Ykköstä, juon punaviinilasillisen ja vikaisen pihalle, missä lapset kirmailevat lumihangessa. Kohta tupa on täynnä kilinää ja hälinää, kun ryntäävät tänne. Hyvää sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu eilen auttoi, hetkeksi, punkku ja nuo rommileivokset ja ihanat uunipunajuuret.
      Hyvää sunnuntaita sinullekin!

      Poista
  8. Kiukku on kurjaa mutta perunaleivokset ihania.Jos nuo niitä on.Pappa haki aina leipomosta perunaleivoksia kun lapsina kyläiltiin mummolassa,isompanakin.Mummi opetteli lopulta itsekin tekemään ja antoi ohjeen minullekin.Mummin tekemät on ihan yhtä hyviä kuin leipomon mutta itse tehdyt ei maistu samalta,niissä ei ole taikaa eikä yleellisyyttä kun tietää ainesosat ja on itse taikinaa survonut.
    Ensi viikolla ainakin idässä on plussaa reilusti vielä,jospa teilläkin lumet vielä häviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo on rommileivoksia nimeltään, mutta taitavat silti olla perunaleivoksia, ihanan tanakoita eivätkä ole makeita juuri ollenkaan. Eestistä saa kunnon kamaa, eivätkä maksaneetkaan kuin 0,20/kpl.

      Olen hiukan tarkkailllut säätiedotusta toiveikkaana...

      Poista
  9. Beautiful colours, brown and white <3

    VastaaPoista
  10. Mitäs sanot Liivia kun meillä täällä Sveitsissä oli viime sunnuntaina +24 pellolla kukkia ja tänään +2 ja pellon peitti valkoinen lumi! Se se vasta shokki olikin ja oli kuin olisin ykskaks ihan väärässä filmissä. Puissa lehdet, parvekkeella pelargoniat kukassa ja lunta! En todella osannut odottaa. Jouluksi kyllä saisi tulla, mutta vain jouluksi. En vaan ole talvi ihmisiä. Ymmärrän kiukkusi.Tuijotin ikkunasta ja laskin että kuinka monta kuukautta ja taas on kun taas tulee minulle sopiva sää. (siitä huolimatta että täällä lumi tulee ja menee ja sää vaihtelee todella paljon.)Meillä ei edes koira tykkää talvesta, on palelevaa sorttia eikä ole kassissa kuljetettavaa mallia. -Anne

    VastaaPoista
  11. Sitä keltaista valoa jään kieltämättä kaipaamaan, sitä kun ei oikein koko syksynä näkynyt. Vaikka en yleensä mikään talvi-intoilija olekaan, niin tällä kertaa jatkuva sade sai minut kyllääntymään niin että mieluummin otan auringon, vaikka sitten lumella ja pakkasella. Viisi kuukautta ennemmin tätä kuin vesisadetta. Lapset sai jo luumurahkaa eli ehkä tästä kehkeytyy ennakkojoulu.

    VastaaPoista
  12. Mielenkiintoisia ajatuksia lumikin herättää...
    Olin itse henkisesti jo välillä hajota, ennenkuin lumi tuli; en ymmärrä oliko sillä edes mitään yhteyttä, mutta sairasteluni ehkä vaikutti asiaan...
    Nyt hieman kevyempiä ajatuksia, itselle armollisempia ja oman heikkouden myöntämistä (?) Minulle jääräpäälle siinä onkin heittäytymistä kerrakseen...
    Lumi valaisee ehkä ajatukseni. Yskin edelleen, mutta alan uskoa jo joulunkin tuloon...
    Lämpöisiä ajatuksia sinulle Liivia!

    Nikadora

    VastaaPoista
  13. mä olin jotenkin ihan fiiliksissäni lumesta. sitä tuli juuri sopivasti, kirkasti päivän ja heijasteli kauniisti auringon valoa.
    ehkä johtuu siitä että olen koko viikon ollut töissä taas "mustassa laatikossa", valkoinen lumi sen rinnalla tuntui kovin vapauttavalta..

    VastaaPoista
  14. What an amazing thing ... it looks like a dog's bone! How I wish I could understand your text.

    VastaaPoista
  15. Minäkin fiilistelin lunta, mutta siitä olikin jo aiemmin puhetta. Ihana tuo ylin ja alin kuva. Ja miksei vaikka kaikki siltä väliltäkin. Minä yritän tallettaa nämä sinun kuvat johonkin verkkokalvolle, että voin palata niihin, kun kaikki tympii.

    VastaaPoista