sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Tämä pimeä lotinaviikonloppu.
Olen kutonut ja kutonut, juuri muuta en ole tehnyt. Kuluuhan se elämä näinkin (hymähdys). Kaipuu toisiin maisemiin on ihan maksimissaan, tekee melkein kipeää tämä pääsemättömyys, tuomiolta tuntuva paikallaan olo. Ikuisuus lähtöpäivään, jonka paluupäivä on puolestaan liian pian.
Taidan olla nyt vähän mökkiini mummoutunut ja hiljaisuuden huminasta kuuroutunut, mutta sen kaiken puistaa maanantai takuuvarmasti pois.

20 kommenttia:

  1. Oi tuota pettämätöntä värisilmääsi. Monta vihreää välähdystä, monta tarinan kerrosta. Neulotkohan tänä vuonna ranteenlämmittimiä? Tuleekohan sellaisia joskus Jojoon? Nostan käden pystyyn ja huudan hep jos niin tapahtuu. Niin ja mummoutuminen, se on sinusta yhtä kaukana kuin kesä tästä koleaksi käyneestä maasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Eppu, en taida ehtiä lämmittimiä tekemään. Ja Jojo, puoti rempallaan, kyllä se taas joskus aukeaa, mutta pelkäänpä ettei täksi jouluksi.
      Kiitos, jos en ihan mummo vielä:) Käyntisi laukaisi ehkä jotain minussa, luulen sen koituvan pelkäksi hyväksi vain, kun vain jaksaisin malttaa, malttaa...

      Poista
  2. Minulla on tiedossa myös eräs lähtöpäivä ja siihen on ihan luvattoman kauan. Kolmisen kuukautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, että lähtöpäiviä siellä täällä. Kauheaa kun mua jo ennalta masentaa matkan lyhyys, mutta kun on se työnalkupäiväkin...

      Poista
  3. Hitsit kun makeat kengät ja tumpuistakin tykkään. MÄ olen haaveillut uusista kengistä nyt niin kauan, että seuraavasta tilistä yritän repäistä. En ole tainnut ostaa "oikeasta" kaupasta mitään vaatteita puoleen vuoteen, housutkin hajoaa jalkoihin :)

    Minä olen viettänyt taas yhden pääkaupunkiviikonlopun, vaan en nähnyt kaupungista juuri mitään, kun istuin vaan sisällä. Vaan en kutonut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkästä aikaa minullakin ostos "oikeasta" kaupasta ja popot tuossa neitsytmatkalleen lähdössä isäni isänpäiväpäivälliselle. Hyvät ovat:)
      Mulla taas olisi edelleen tarvetta niille pitkille paidoille...ei löydy, enkä kyllä jaksa etsiäkkään. Olen vähän sellainen että jos ensimmäisessä kaupassa ei ole, toiseen en enää jaksa.

      Poista
  4. Minua helpottaa jo tietoisuus siitä, että joskus vielä pääsen matkaan. Nyt meillä on niin eksoottisia matkakohteita tiedossa, kun Suomi. Tosin mies käy työmatkalla Iranissa vielä ennen sitä. Sille matkalle toisaalta haikaisin mukaan, mutta toisaalta en. Pidän sitten kodin pystyssä Teheranin sijaan.

    Ollut kiireitä. Koko ajan. Se jos mikä syö naista. Minusta kiireinen ihminen hukkaa helposti itsensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainainen kiire ei ole hyvä, syö tosiaan naista/miestä.

      Poista
    2. Kiireisiin kadotan luovuuteni, minuuteni...
      Ehkä vielä joskus asutan majakkasaarta, omassa ajassa ja rauhassa. Keskellä luontoa, merta...

      Nikadora

      Poista
  5. love the way you capture everyday life!

    VastaaPoista
  6. Oi, mitkä kengät! Minulla on juuri tuon värinen syyslaukku...sopisivat hyvin yhteen. Mistä hankit? Tiina O.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo on oikein sellaiset massakengät, näyttää olevan myynnissä vähän kaikkialla (k-kengässä ainakin), jopa täällä tuppukylässämme. Passelit kuitenkin just tähän meidän talveen ja väri mainio.

      Poista
  7. oh the light in the first photo <3

    VastaaPoista
  8. Onpas coolit popot ja kaunis vihreä kuvissa!
    Olen oppinut uusia nimiä... käpyleivos, perunaleivos :D
    Tuli postia, kiitos kaunis Liivia!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä jäi leivoshurmio päälle, mutta laatikosta sain tapella...mikä siinä on että niitä pihtaillaan vaikka haluaisi niistä maksaa sen muutaman roposen.

      Poista
  9. Malttaminen ei tosiaankaan ole aina niin helppoa, ei sehän on usein ihan tavattoman työlästä. Isäni tapasi sanoa kun tuskailin jotakin "Että onko joku muka sanonut sinulle että pitäisi olla aina helppoa?" Ei ole, ei ole sanonut, pakko myöntää. Elämä on mitä milloinkin, pitkät pimeät mukaan lukien.



    VastaaPoista
  10. Mulla oli joskus kauna sitten tuommoset popot, vielä samanvärisetkin. Se oli sitä aikaa kun mulla oli myös kenkien väriset hiukset;)
    Se on varmaan tää pimeyskin mikä saa taas kaihoamaan toisaalle. Tulee miettineeksi että liikkuiko meidän esi-isien päässä yhtään mitään kun piti näin pohjoisen perukoille väkisin ängetä. Että olisko kuitenkin kannattanut jäädä jonnekin sinne välimeren tuntumaan, esimerkiksi..

    VastaaPoista
  11. Sinulla oli vakuuttava avauslause. En muista edes enää, millainen viikonloppu täällä oli, näen vain lotinaviikonlopun. Ilmaus kyllä naurattaa :-) minullakin lähtöpäivään ikuisuus, mutta joudun kyllä kykkimään sillä reissulla ikuisuuden, joten tunnustettava etten ole innostuksesta sinipunavihreä, ainakaan vielä..

    VastaaPoista
  12. Niin hienot kengät!!

    Mullakin on nyt sellainen kaipuu, määrittelemättömämpi varmasti kuin sinulla, ja kuulunee marraskuuhun.

    VastaaPoista
  13. Ihan sinä olet !terv mummoutunut mamma täältä harmaasta illasta ja nyt tekee mieli jotain herkkua...
    ps matkakuvia saa siis alkaa odottamaan:) jipii.

    VastaaPoista