keskiviikko 21. marraskuuta 2012


Väsyneet aamut, väsähtäneet illat. Pysäkillä bussiystävä, tänään mahduimme vierekkäin. Inhosimme joulua ja syntymäpäiväjuhlia 17 kilometrin ajan.
Työni on marionettiteatteria; jos yksi naru hölstyy, koko homma levähtää.
Kotona hiljaisuus, kaipaava lapsi, kylmät huoneet ja tyhjä puukori.
Elämäni toinen granaattiomena, leikaanko ne väärin päin?
Ostin kynsilakkaa kirpputorilta, enkä lakkaa ihmettelemästä lumimarjojen kauneutta.
Pääni sanoo klonk-klonk.
Tässäpä päällimmäiset.