Pakkaspäivänä parhaalta maistuu chai-tee, itsetehty hummus ja hapankorput. Jälkiruuaksi kylmä appelsiini. Jotenkin se vaan on niin.
Luin jo jokin aika sitten Hytti nro 6:sen. Mutta se ansaitsee maininnan täälläkin. Tai fanfaarin! Kannesta kanteen upea ja sivujen vähälukuisuudestaan huolimatta kauan nautittava teos. Jokainen sana oli niin täyteläinen, niitä oli mutusteltava hitaasti.
Ja luulen, ettei minun enää tarvitse lähteä toteuttamaan unelmamatkaani junalla Siperiaan halki, koin sen jo niin verevästi.
Lapsen kevättoive on keltaiset pillifarkut. Minä toivon itsetekemääni mekkoa. Kangas jo on, eurolla lähikirppikseltä ostettu sinimusta ihanuus. Kaava on päässäni.
Eilen tein kävelylenkin pakkasessa. Kamera kaulassa. Kolme ihmistä tuli vastaan, heillä kaikilla oli kamerat. Nyt tajuan mistä on kiikastanut, ettei täällä porukka sano mitään, ei katso päin ei tervehdi. Koska meillä ei ole koiraa! Nyt jokainen kameratyyppi sanoi jotain, tikusta tehtiin asiaa puolin ja toisin. Kamera=koira.
Onnistuin tekemään kertakaikkisen kelvollisen pipon. Ja koska siitä tuli niin hyvä, tein toisenkin. Jos teistä joku vaikka tarvitsisi.
*
Tiedoksi sellainen, että alkaa mennä hermo ja loppua kiinnostus, sillä en saa mitenkään vaakakuvia isoiksi. Sellaisiksi kuin esimerkiksi Pariisin-ikäväruikutus-blogissani tai monilla teillä on. Nyt on totaalinen neliökyllästymä, enkä jaksa näitä pieniäkään.
MUOKKAUS: JEE! Isot kuvat! Vaati pohjan vaihdon kokonaan, tosin enää en ole yhtä tyytyväinen tuohon otsikko-osastoon.
Kiitän kovasti kaikkia, jotka tämän ongelmani kanssa painivat!!!
Kun haluan olla parempi äiti, teen välipalaksi lapsen rakastamia porkkanakakkaroita, joita syödään hillon ja vuohenjuuston kanssa.
Sopivan vaivatonta laiskalle leipojalle ja aineetkin löytyvät aina kotoa.
2 porkkanaa raastettuna
3 dl kaurahiutaleita
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl öljyä
1 dl piimää
ripaus suolaa
vähän leivinjauhetta
vähän soodaa
1 rkl hunajaa
Kaikki vain sekaisin, ensin kuivat ja sitten lisätään märät.
Nostetaan kakkaroiksi pellille ja paistetaan 15 min 225 asteessa.
On ollut pitkiä täyteläisiä päiviä. Syvällisiä, hedelmällisiä keskusteluita. Lisääntyvä valo lisää muutakin hyvää.
Ja kaunista postiakin saatiin Pariisista.
Kiitos Sari tuhannesti! Rintaneuloille on jo paikkansa, ne ovat todella hienoja.
Tästä on näköjään tullut vallan villasukka-avocado-blogi.
Uskokaa pois, elämässäni on kyllä muutakin:)
Tasan yhdeksän vuotta sitten pakkaset paukkui.
Yläkuvasta kiitos siskolleni M:lle.
Yhdellä migreeni, toisella kasvukipuja, kolmannella selkä romuna.
Mutta mitäs niistä kun lumiselta tieltä löytyy kymppi ja laatikosta tulee ihanaa postia.
Sukkaa pukkaa ja suti sutii.
Tänä vuonna en olekaan inhonnut tammikuuta, vaikka hyviä syitä riittäisi.
- söin kolme pizzaa
- pussasin pussauskopissa, josta on kuvatodiste
- kieltäydyin vesipiipusta
- en tanssinut, vaikka muut tanssivat
- kävin kolmella livekeikalla
- katsoin elokuvan antiikkisohvan uumenista viiniä lipitellen
- ostin vihreät pitsisormikkaat kirppikseltä
- puhuin tönkkösaksalla itselleni kaiken mitä halusin
- pyörähdin Paris Barissa ja portsari mulkoili, koska en ollut Madonna
- olin keskellä musiikkivideon kuvauksia
- fiilistelin Delphi-teatterissa, elämäni pääkallopaikalla
- tapasin vanhan suutarin, joka lahjoi pussillisella erivärisiä kengännauhoja
- söin paklavaa säkkipimeässä Mauerparkissa
- kävelin aamuyöllä lännestä itään, enkä pelännyt mitään
Kiitos ja näkemiin, Berliini.
Berliinissä satoi koko ajan. Kuten viimeksikin. Viimakin oli melkoinen, kuten ensimmäisellä kerrallanikin. Berliinin talvi on sellainen. Kovahko.
Mutta sitä ihanampi on istahtaa olohuoneen lämpöön mukavalle sohvalle kuivattelemaan vaatteitaan, kietoa kädet kuuman kupin ympärille, jotka poikkeuksetta ovat suuria. Tarjoilussa ei kitsailla vaan laitetaan koko rahan edestä ja vähän vielä enemmänkin, kannetaan pöytään asti. Eikä kuppia kiskota pois heti kun se tyhjentyy. Siellä jakelee mielellään juomarahoja.
Olohuoneissa on aina tuoreita kukkia pöydillä, kynttilät palavat, jopa rähjäisimmässäkin baarinmurjussa.
Ja vessat! Ne ovat aina puhtaita ja varustettuja. On divaania, itämaista mattoa, peilipiironkia, taulua, vesikulhoja joissa uiskentelee palavia kynttilöitä.
Berliinissä todella ymmärretään tunnelman päälle ja siitä minä pidän.
