"Kaipuu kuluttaa, rakkaus paikkaa", sanoi Lauri Sallinen teepussissa. Munkkikahvilassa oli miesten parrat täynnä sokeria ja lattiakin oli sokerista tahmea.
Kevät alkoi tänään karkauspäivänä, se on varmaa.
Kiipesimme näkötorniin, vaikka kumpikaan ei sinne oikeasti halunnut. Jalat menivät hullusti omiaan kun kävelimme kohti keskustaa.
Olimme tornituuterissa.
Varsinaista lähimatkailua, että kesällä pääsisi kauemmaksi.
Tampere-lomaa vielä yksi yö.
Minun lomani alkaa vasta huomenna, mutta otin varaslähdön ostamalla tulppaaneja. Ihailemani Ari Pelkosen näyttelyssäkin kävin huokailemassa. Ja kirppikseltä löysin käsintehdyn keramiikkakupin 50 sentillä, josta mikä vaan maistuu erityisen hyvältä.
Kolme suurta pientä iloa.
Kevät on jo rinnassa, mielessä, tuoksuissa.
Riemumieltä ja linnunlaulua teillekin!
Kas, kliivia puhkesi kukkaan monen vuoden jälkeen. Eikä kyllä johdu hoitamisesta.
Positiivisuus tarttuu.
Kuuntelen lempilevyäni ja haaveilen monista paikoista.
Vaan mihinkään en pääse. Siinä onkin kestämistä.
Onpas ollut kiireinen viikko!
Nyt hetki hengähdykselle, sen kunniaksi perunaleivos.
Nuo Celian kortit ovat kyllä todella ihania ja minä onnekas, joka niitä voitin.
Ovikin sai villapaidan. Minä tarvitsen kaksi päällekkäin.
Arkihärdelliä, tullaan mennään keitetyt kananmunat kassissa.
Enää -20, mutta lauhtumista ei viimalta huomaa.
Kaunista kyllä on.
Sain kaverin äänestysreissulle ja punaomput poskiin.
Pitkin polkuja potkuteltiin.
Jännittävää iltaa meille kaikille!
