Olkoon sitten talvi ja talven valo.
Nostin tuplatumputut kädet pystyyn.
Lapsi teki ikkunat täyteen hiutaleita.
Kuvat otettu juuri ennen kun viheliäinen lumi tuli. Ei huvita ottaa yhtään kuvaa lumesta, oksettaa kun katsoo ulos. Ja sisälle sieltä heijastuu ruma kalsea valo.
Kiukuttelen siis.
Viikko oli sitä raskaampaa lajia. Luntakin tuli kesken syksyn.
Ukrainalaiset marmelaadit ja venäläiset joulukoristeet seilaavat yhä pitkin keittiötä kuten muutkin matkatuomiset. Tukat on takussa ja takkuja selvitellään taas kohta kyyneleet silmissä.
On kirppikseltä löytynyt villatakki, joka teki takkupään onnelliseksi ja vimma tehdä lettikirjanmerkkejä.
Sukuun tuli myös uusi pieni suloinen ihminen, joka tuossa pötköttelee minun vanhoissa pöksyissäni.
Yöllä tuo kaupunki on kuin sadusta, tai jännäristä. Pimeät sateen vääristämät talojonot johdinbussin ikkunasta, harvakseltaan siellä täällä lämmin kutsuva valo. Loputtomat pitkät portaat ylös hulppeaan yömajaamme, luontainen vetäytyminen varjoihin, varmuuden vuoksi. Vatsa täynnä samettista kurpitsakeittoa, toisena iltana maailman parasta lasagnea (Marika, saanhan reseptin, please). Takkatuli ja metsänvihreäkultainen tapetti, taustalla venäläinen puheensorina. Käpertyminen valkoisiin rapeisiin lakanoihin, kun ensin olin keksinyt patentin verhoihin, jotta näin tyynyltäni suoraan vastapäisen talon ikkunoista sisään; siellä juhlittiin.
Marikalle kiitos kolmanneksi viimeisestä kuvasta.
Kaikille kiitos ihanista kommenteistanne edellisiin!
En tiennyt, että kauniita vanhoja puutaloja on siellä niin paljon ja kaikkialla. En tiennyt puistakaan, että niin vanhoja, niin upeita, niin paljon, kastanjaa ja tammea, kaikkialla. Ja lumimarjaa, puskametsinä, villiintyneinä, ihan hirveästi.
Tallinnassa on paljon luontoa, ja luonnetta. Vielä.
KUMUssa oli hassu näyttely, mielenkiintoinenkin, mutta enemmän minua kiinnosti puutalot terävän ja ison museonjärkäleen vieressä. Kontrasti oli melkoinen. Pidän kontrasteista; vanha-uusi, ruma-kaunis, mahtipontinen-pikkuruinen, kallis-halpa...
Nukuin makeasti ullakkohuoneessa, unen läpi kuulin kirkon kellot ja haistoin tuoksuvat lakanat. Aamulla akat kalkattivat ja haravoivat kastanjapuun lehdet pois, suihkulähde aloitti solinansa. Me kiirehdimme treffeille. Ajelimme ratikoilla, ostimme valkosipuleita asematorilta ja riisuimme tunti tunnilta vaatekerroksia.
