tiistai 8. tammikuuta 2013

Milano V

Kirkosta virtaa mummuja ja sitten kaikki katoavat. Taas hiljaiset kadut. Sorsapoikue ui Naviglin Grande Canalissa jättimäisen seimiasetelman ohitse.
Aurinko paistaa, mutta sormet ovat jäässä. Maistuisi kahvi, mutta paikat pysyttelevät kiinni. Pakko kävellä taas Via Torinoa, siellä on lähin elämä. Ostan tummanvihreät nahkasaappaat viidessä minuutissa. Lapsi saa kaksi ale-neuletta.
Siesta uhkailee, aina liian pian. Via Morigilla on rapistunut menneen maailman paikka, johon niin haluaisimme syömään. Mutta sulki pysyy. Päädymme belle époque-kellon alle syömään salaattia, siellä on moni muukin ja sorina melkoinen. Viereisessä pöydässä harmaahapsi lukee lehteä ja puhahtelee, huutaa välillä tiskiltä uuden lasillisen. Minä hivelen salaa pöydän marmoripintaa, niin on aina pakko tehdä.