torstai 10. tammikuuta 2013

Milano VII

Viimeiset.
Kyllä mä sinne olisin mieluummin jäänyt kuin takaisin tullut.

31 kommenttia:

  1. Sinun kamera löytää kauneutta mistä vain!

    VastaaPoista
  2. Liivia, niin minäkin olisin mielummin siellä kuin nyt täällä ;-)
    Milano kuvat lohduttavat kaipuu mieltäni,siitä kiitos.
    ps. nuo hillopurkki hyllyt?! Sieltä löytyy omatkin suosikkini ja juuri tänään skannasin muutaman vanhan "Confiture Bonne Mama" mainos sivun joita olen säilyttänyt 80-luvulta, ne löytyvät täältä
    http://maartila.blogspot.fi/ ... jos haluat vilasta, silloin Elle oli minun lukemisiani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hillopurkit oli aivan ihanassa vanhan ajan herkkukaupassa, jossa kaikki pakkaukset kauniita ja hurmaava vanha herrasmiespersoonallisuus myymässä:)
      Lehtihomma on vähän hassu. Naureskelin itsekin, että mun on noudatettava rutiiniani ostaa aina joka reissussa kioskista lehti, usein se on juuri tuo. Nykyään teen sen enemmän rutiinini takia kuin itse lehden...

      Poista
  3. Hyvä tämä loppukommentti, ihan naurattaa :-) Luulen, että mullekin kelpais, ainakin jos saisi joko vaihtoehtoisesti istua ikkunalla tai pienen parvekkeen. Sininen taivas, kyllä kiitos.

    VastaaPoista
  4. Hih, mainio päätös tälle matkalle. :) Valtavasti tuohuksia tuolla kirkossa. Todella koskettavaa.

    VastaaPoista
  5. Vaikka kuinka kova luu, niin matka on matka, uskon että pidit kuitenkin ja sinä pääsit pois... onnellinen olet:)
    Epätodelliseltä ne tyhjät kadut näyttää, vaikea uskoa että suurkaupunki... vähän kun hiljainen kylänraitti.
    Ihania tunnelmia kuvissasi, mun lempparit - kolme viimeistä ja kolmonen! Sinä olet kaunis!
    Kiitos Liivia matkasta:)

    VastaaPoista
  6. Ihania, upeita kuvia! Itsekin siellä taannoin käynyt, joskus uudelleen..mieletön kaupunki.

    VastaaPoista
  7. Ikävä, ettet ole tyytyväinen elämääsi.
    Vai haluatko jotenkin korostaa, että olet niin kovin epäsuomalainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tyytyväinen Suomen talveen, selvä se. Mutta olenko minä epäsuomalainen?

      Poista
    2. Helppo elämä, niin voi marista ja vinkua pienistä. The first world problem on verkkareita käyttävät suomalaiset ja kelit, jotka eivät sovellu riittävän tyylikkäisiin kenkiin. Toivon sydämestäni sinulle Liivia yhtä kepeää jatkoa, mitä olet saanut elää tähänkin asti!

      Poista
    3. Anonyymille: Nämä blogit eivät ole kokototuus ja onko kenenkään elämä "kepeää". Mitä tarkoitat epäsuomalaisuudella? Mikä on suomalaista? Suomalaisuus on kooste historian saatossa tulleista erillaisista asioista, kuten ruoka, kultuuri, vaatetus joista kaikista on löydettävissä muualta maailmasta tuotuja piirtetä. Aito suomalaisuus on vain klisee ja harha, jota jotkut haluavat ylläpitää omana identiteettinään.

      Poista
    4. Maaritti, tiivistit hyvin. Noinhan se on. Kun ajattelee melkein mitä tahansa suomalaista mestariteosta miltä taiteen alalta tahansa, niin muun maailman vaikutuksista altiina ne ovat alkunsa saaneet. Mieleen pulpahtelee sellaisia rönsyämällä.

      Poista
  8. All that lovely Tiptree jam - it's often easier to find the more unusual ones abroad than it is at home. I visited their factory once and remember the scent of marmalade wafting across the orchards on a snowy day.
    Often wish I could understand your words!

    VastaaPoista
  9. Nauratti tuo lauseesi. Minullakin on noin. Harvoin haluan palata reissusta kotiin, vaikka moni sanookin, että ihaninta on aina kotiin paluu...hah, ei kyllä useinkaan, eikä se sitä tarkoita, ettei olisi tyytyväinen elämäänsä. On vain kivaa olla reissun päällä.

    Kiitos paljon näistä kaikista kuvista ja kuvamatkasta kaupunkiin, jossa en ole koskaan käynyt. Kaunis kuva sinusta ja hillopurkit on herkullisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissun jälkeen kotiin paluu on kyllä ihanaa, mutta ei ihaninta. Eikä sitä ihanaa hetkeä saisi sellaisena kokea, ellei olisi ensin lähtenyt reissuun.

      Poista
  10. ihana sinä tuossa kuvassa.
    Kiitos kuvista, niitä on ollut hyvä katsella täällä toipilaana.

    Niinpä niin, se ikuisuus kysymys, lähteä vai jäädä. Ja jos jäädä, niin minne...? ;)

    VastaaPoista
  11. Taas niin kaunis kuva sinusta!!!

    Mä taidan kans olla sitten epäsuomalainen.

    VastaaPoista
  12. Kiitos illan naurahduksesta! Minun honeymoon täällä on vielä sen verran päällä, että nautin jopa tästä kylmyydestä! Talon suhteen kuherruskuukausi alkaa olla lopuillaan ja nyt mietin ankarasti mitkä kaikki paikat voisin vielä tilkitä, jotta loppuisi tämä veto.

    Nauratti myös tuo yksi kommentti.

    Hieno oranssi kuvissa! Nam.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauti vain kuherruskaudestasi! Olen onnellinen, että olette niistä saasteista täällä (juuri luin lehdestä).

      Poista
    2. Voi kuule Liivia, juuri niiden lehtijuttuaineksien vuoksi minäkin olen niin onnellinen. Etenkin kun entisessä oli saasteiden lisäksi MYÖS kylmä. Eli emme edes vaihtaneet saastetta talveen, ainoastaan (ja onneksi) pääsimme yhdestä pahasta eroon.

      Poista
  13. Aivan erityisesti tykkään kuvista, joissa sinä olet mukana. Ja kyllä myös kaikista muistakin näistä tunnelmista, ihanaa matkustaa kuvien mukana. Ja haluaisin kyllä matkustaa sinne ja niin moneen muuhunkin paikkaa, joista olet näyttänyt kuvia. Matkakuume.

    Minulla on vain yksi hassu muisto Milanosta, kävin sellaisessa vessassa, jonka ikkunasta näki suoraan Duomon katon. Vaikuttava katto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne vessaan olisi pitänyt eksyä...katolle yritettiin, muttei löydetty pääsyä ja aika äkkiä luovutettiin. Lasta hirvitti sinne kipuaminen kovasti.
      Näin jälkeen päin voimakkaimmaksi Milanon muistoksi taitaa jäädä se häikäisevä valo ja vanhojen ratikoiden kolke.

      Poista
  14. Kiitos näistä!
    Mitä sanoit aiemmin Milanosta, että se on haastava kaupunki, niin sitä minäkin silloin mietin kun siellä viime helmikuussa kävin. Kaunis - kyllä, ruoka - hyvää, mutta... todella vaikeaa löytää kiinnostavia asioita ei-paikallisena. Ja vaikka tapasinkin paikallisia, monet kysyivät, miksi olin tullut Milanoon enkä mennyt esimerkiksi Roomaan.
    Pikkukaupunki Como Milanon lähellä oli sen sijaan hurjan hieno paikka.

    Sanokoot anonyyit mitä hyvänsä, niin kyllä saa kotiinpalusta marista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyökyttelen voimakkaasti. Matkamimmit kyllä ymmärtää mistä on kysymys:)

      Poista
  15. Nämä sun kuvat ovat kyllä niin... hengästyttävän ihania. Todella todella kauniita. Ah!

    VastaaPoista
  16. Ymmärrän ihan täsmälleen mitä tarkoitat. Myös tuolla kommentissasi: "En ole tyytyväinen Suomen talveen, selvä se". Niin on käynyt minun ja talvenkin suhteelle. Ennen rakastin, mutta en enää. Eivät kaikki suomalaiset pidä lumesta, hiihtämisestä ja paukkupakkasista. Jotkut eivät helly edes jäälyhtyjen tai avantojen edessä eivätkä huokaile kuurapuiden kauneutta kuten meistä useimmat. Jos saan valita, valitsen auringon. Minusta Maaritti tiivisti ihan mahtavasti suomalaisuuden, päivitti sen nykyhetkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ole koskaan pitänyt Suomen talvesta, en edes lapsena. Monta kertaa olen kyllä yrittänyt opetella.
      Itse asiassa pidän kyllä talvesta, sen melankoliasta, hiljaisuudesta, karuudesta ja pirttiin lämmön ääreen käpertymisestä, mutten siitä kulttuurista joka nivoutuu lumen ja pakkasten ympärille, asioita joita tuossa mainitsitkin. Ja sitten mainitsen vielä talvitamineisiin tumppautumisen niin että nenä ja silmät vain näkyvät ja olemus tuntuu michelin-ukolta kolmisen kuukautta, ja pipot ja niiden jäljiltä olevat sähköiset hiukset. Ja sukkahousut farkkujen alla...inhokkilistani on aika pitkä, enkä näistä kaipaisi yhtään mitään.
      Aurinko kiitos.


      Poista
  17. No onpa kyllä jännää logiikkaa, että jos ei tahtoisi palata matkalta, ei ole tyytyväinen elämäänsä. Mä olen ollut jossain mielessä elänyt onnellisinta aikaa elämässäin viimeiset kolmisen vuotta, ja joka ikisellä matkalla tämän onnenperiodin (heh) aikana kotiinlähdön aika on aina kirpaissut. Ja niin se kirpaisee aina, oli onnellista tai haasteellisempaa elämää. Suomalaisuus on sitte jo vähän eri kysymys. Meikämandoliini kuvittelee myös, että samalla lailla se takaisinlähtö kirpaisee minkä tahansa muun maan eläjääkin.

    Itselläin ole nyt hetkeen varaa matkustaa oikein minnekään, ja se kyllä harmittaa. Olen aina tykännyt sun tavastasi tallentaa matkojesi hetkiä, joten nää on nyt kyllä aivan parasta terapiaa omaan matkattomuuteen, samoin kuin Merjankin NY-kuvat.

    VastaaPoista