keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Se oli vuosi 1995, kun asuin näissä maisemissa, näihin samoihin aikoihin. Kylä oli Les Angeles ja Pyreneet kohosivat joka puolella. Oli lyhyt matka Espanjaan sekä Andorraan.
Asuin oikean puoleisessa talossa ja pinosin nuo puut, vasemassa asui pappi. Vastapäätä porttia oli kirkko ja sen takana monta vastaavaa taloa, joiden pihoilla kanat ja vuohet juoksentelivat.
Minä olin siellä orjana, eikä silmäni pysyneet aina kuivina.
Tänä päivänä olen kuitenkin erittäin iloinen, että menin, olin, koin ja kestin, vaikkakaan en loppuun asti.
Postiauton kyydissä palasin, monen mutkan kautta.

23 kommenttia:

  1. Kiitos kun kerroit! Elämän rikkautta, vaikka ei ehkä sillä hetkellä niin tuntuisikaan. Voipi olla muillakin samantapaisia kokemuksia.

    t. Kaisa

    VastaaPoista
  2. Tuo Les Angles näyttää tosiaan olevan keskellä vuoristoa.. Oliko siellä mitään tekemistä, vai oliko sulla edes sitten vapaa-aikaa? Olitko kauan? Mehän oltiin kesällä samoilla leveysasteilla Ranskassa, mutta aivan rannikolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vapaa-aikaa oli joskus jos sain kaikki työni supernopeasti tehtyä, mutta usein hommaa lappas lisää.
      Joskun ehdin kävelemään seuraavaan kylään, joka oli 10 kilometrin päässä. Vuoristossa oli ihana kävellä, tuo kylä oli kolmen kilometrin korkeudessa...vaiko kahden...öö olen unohtanut, kuitenkin niitä viimeisiä kyliä siellä ylhäällä.
      Paikalliset kävivät uimassa, keilaamassa ja laskettelemassa, siinä ne aktiviteetit. Itse kävin joskus uimassa ja kerran keilaamassakin, se oli siellä aika railakasta illanviettoa, korvasi yökerhon:)
      Sinänsä mulla on aina tekemistä missä vaan; kirjoittamista, lukemista, piirtämistä...ei käy aika koskaan pitkäksi.
      Viivyin myös siellä rannikolla, niin kuin oli puhetta teidän reissun jälkeen.

      Poista
  3. Upea teksti .Kaunis kuvamatka.

    VastaaPoista
  4. Muistan kun puhuit noista kokemuksistasi. Kyllä noista aina jotakin hyvää oppii ja saa, ehkä lopulta jälkikäteen paljonkin, vaikkei uskoisi silloin kun asia on ajankohtainen.

    Tuli mieleen oma elämä vuonna 1995. Olin Gôteborgissa melkein koko vuoden, opiskelin ja tapasin siellä mieheni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina oppii, niin se on. Luulen, että tämä on ollut minulle hyvinkin tärkeä kokemus, muokannut minua ehkä enemmän kuin ymmärränkään.

      Poista
  5. Oi Liivia. Nyt tekisi mieli hakea kuppi kahvia ja sanoa, että kerroppas lisää.

    VastaaPoista
  6. Rakastan etsiä nimien perusteella nähtävää google mapsista. Niin tein nytkin. Tosin hetken minun piti etsiä paikkaa nimeltä Les Angeles, sillä kaikki vaihtoehdot olivat vain Los alkuisia.
    Halusin kuitenkin löytää Les Angelesin ja lähdin selailemaan karttaa summamutikassa pyreneitten kohdalta läheltä Andorraa. Onnisti nopeasti! Les Angles. Karttaan on lisätty lähes samanlainen kuva kylästä, kuin sinun päälimmäisesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tutkit. Minä teen usein samoin. Lisä karttatietouteen on aina hyvästä:)

      Poista
  7. Tästä minä haluan kuulla lisää! Nyt vain aikahyppäsin kanssasi.
    Vuosi 1995, kuopus oli silloin kolmevuotias.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olimme sitten ihan eri elämäntilanteessa. Minä tuolla vain vuohta lypsäilin, ja kissa oli paras ystäväni.
      Voin kertoa kunhan taas kohdataan, ajan kanssa:)

      Poista
  8. Ohhoh! Kokemukset kasvattaa, mutta on hyvä tajuta tuokin että saa myös tulla pois jos ei kestä. Upeat kuvat, kuin aika olisi pysähtyny tuon kylän ylle jo ennen sun vierailuasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kyllä todeta, että sieltä oli erittäin vaikea päästä pois, etenkään jollei palkkaa maksettu, mikä piti maksaa...

      Poista
  9. Niin se on, hirveät ja raskaat kokemukset kääntyy jossain vaiheessa sellaisiksi, että onkin iloinen, että on ne kokenut. Ehkei kaikkien surujen kanssa ole niin, mutta tuollaisten vastoinkäymisten.

    Mutta minäkin tulin uteliaaksi. Tällaiset aikahyppäykset ovat aina niin kivoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä tuolla olosta muistan nauttineenkin, kunnes mitta tuli täyteen...epäoikeudenmukaisuuksista ja törkeästä kohtelusta ei nauti tietenkään. Niitä pakoon lähdinkin.
      Kaikki ainakin vahvistaa ja laajentaa perspektiiviä.

      Poista
  10. Ihan samoilla sanoilla; nyt keitetään pannullinen kahvia ja kerro lisää! Kuulostaa hurjalta ja jännältä.
    Paikka ainakin oli lumoava, tai siis siltä se näyttää.
    Vuonna 1995 kirjoitin ylioppilaaksi ja aloitin uudet opiskelut..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kerron, sitten kun meillä on aikaa siihen pannulliseen:)
      Olihan se jylhä paikka, ja sellainen missä aika seisoi.

      Poista
  11. Kerro lisää...se tuli minullekin mieleen. Varmasti oli itkun paikka monesti sinulla mutta aika muuttaa kaikkea ja on hyvä muistella. 1995 se oli muutosten vuosi minullakin...
    -Anne

    VastaaPoista
  12. Oh beautiful!! Andorra it's so special

    VastaaPoista
  13. nice pictures, poetic, I don't understand very well what happened to you there, and why life made you travel to andorra, by the way, sure it was an experience that makes you grow...

    :)

    VastaaPoista
  14. Voi, jotenkin tuli niin haikea olo?! Sinä jossain ranskalaisella alueella, vuoristossa, puita pinoammassa. Kylmää ja tuulista, ankaraa luonnon kanssa elämistä, sillä eihän tuolla ole helppoa asua ja elää. Tulipa mieleeni tuhkimosatu noista kuvista ;-). Pappi, liepeet liehuen menossa kirkkoon ja Liivia puita pinoaa ... oliko sulla letit? Sopis "kuvaan".
    Juu "kahvia pannullinen" ko.kuvien ja tarinan seuraksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaista se juuri oli. Välillä oli tosi rajuja myrskyjä, niin että ikkunaluukut piti kunnolla teljetä, välillä vuoristorosvojen takia.
      Ja oli mulla muuten ne letit, ja punainen tukkakin:)

      Poista
  15. Kestin vaikken loppun asti. Tämä on aivan mieletön oivallus! Sulattelen ja maistelen....
    Itse mahdottomasta lähteneenä ajattelen niin helposti, että en kestänyt, en jaksanut, miksen tajunnut tai osannut pitää puoliani paremmin.Koitan nyt opetella ajattelemaan näin päin - kestin (ja se riittää).

    Kiitos.

    VastaaPoista