Pihlajanmarjailoa.
Olisi pitänyt olla paksumpaa rautalankaa.

Mene jo ruma, lotiseva elokuu.
Onneksi on Donnerin Mammutti ja uusi untuvatyyny.

Vintin nyssyköistä löytyi 16-vuotiaana kutomani villapaita. Langat ostin viikkorahoillani Anttilasta, kuviot tulivat päästäni. Muistan kuinka istuin takapihan puusohvalla syyssäässä ja pistelin puikoilla.

Olen toiminut tänään Himalaisen innoittamana. Pessyt lattiat tuoksuviksi, hakenut kukkia maljakkoon, selaillut kahvin kanssa kirjaa (Saarikoski-Satriano:Italiaa kokaten)ja haaveillut tekeväni itse pinaattiraviolia.
Sitten kun tämä kuumuus hellittää.
Vähän jo kyllästyttää.

Kävin katsomassa Violetten. Se kiinnosti minua, viihdyttikin, vaikka olikin vähän kömpelö ja paikoin teatraalinen. 
Sattumalta olen kesän kuluessa lukenut uudelleen Simone de Beauvoirin omaelämäkerrallisen sarjan ja odotin löytäväni Violette Leducin sivuilta. Beauvoir mainitsee hänet yhden kerran, ohimennen ja neutraalin asiallisesti parin rivin mitalla.

Suosittelen silti kumpaakin; elokuvaa ja Beauvoirin elämäkertoja, etenkin neljää ensimmäistä osaa. 
Suosittelen myös tuoreita taateleita! 

Kyniä jo terotellaan, penaalia pakataan. 
Koulu alkaa huomenna.
Ihan liian pian, vähän kuin puskista.

En ehtinyt tekemään mitään, mitä aioin.
Olen silti saanut tältä kesältä kaiken. 

Tallinna V

Pikk-kadulla ylimmässä kerroksessa on hauska vintage-kauppa Fox, joka on löydetty mukana olevan Mondo-lehden artikkelista.
Astumme sisään villiin menoon. Käteen työnnetään kuohuviinilasi.
"Tervetuloa juhliin, lopetamme tänään."
Voih. Näytän artikkelin. 
"Ohhoh, vai niin. Saammeko pitää tämän?"
Artikkeli teipataan seinään.
Tunnelma vain paranee.

Ostan lampun, joka on toiminut putiikin valona. 
Sitten mansikkaleivokselle.