sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Anteeksi, on ollut kehnonlaista.
Teitä on silti siellä vielä, se on mukavaa, kiitän.

Tuntuu että maailma juoksee nopeammin kuin minä.
Liikaako mietin mikä kaikessa on olennaisinta.
Hyvyys -siihen olen päätynyt. Se kantaa ja antaa eniten.
Se eniten itkettää.

Huomenna astun laivaan ja matkaan ystävän luo. Parasta.