sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Tallinna III


Muistikortilla sittenkin yhtä ja samaa. 
Oikeasti oli muutakin.

Muistan pitkään istutut ihanat aamiaiset. Kaikki ne loputtomat puutalot, niiden kirvelevän kauniit yksityiskohdat.
Jaloissa kahisevat lehdet suurempia kuin kotona.  
Syvät värit, ja niiden villit yhdistelmät. 
Auringossa kimalteleva Kadriorgin barokkilinna. Siniset, punaiset ja keltaiset salit, kuolleet seinillä ja yksinäiset divaanit. Kahvilatyttö joka kaatoi lasiin viinaa vaikka muuta tilasin. "Enhän voi sitä pulloon takaisin kaataa", sanoi vain tylysti.

Helmi oli A.H.Tammsaaren koti. Muistoksi saimme tapetin paloihin kirjoitettuja säkeitä.