keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Pariisi 10

Mitäpä vielä muistaisin.
Ainakin aamujen raukeuden kun lähdin patonkimetsälle, lounasaikojen täpötäydet terassit joilla ei ollut sijaa pelkille kahvittelijoille, vehreät ruukkupuutarhat rautaporttien raoista, täydellisen satavuotiaan ranskansinisen pellavapaidan kirppiksellä, takapihan kanalan paikassa jossa istuimme kuvan samettisohvalla
sekä ihmeellisen Antoine Bourdellen.