keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Pariisi 10

Mitäpä vielä muistaisin.
Ainakin aamujen raukeuden kun lähdin patonkimetsälle, lounasaikojen täpötäydet terassit joilla ei ollut sijaa pelkille kahvittelijoille, vehreät ruukkupuutarhat rautaporttien raoista, täydellisen satavuotiaan ranskansinisen pellavapaidan kirppiksellä, takapihan kanalan paikassa jossa istuimme kuvan samettisohvalla
sekä ihmeellisen Antoine Bourdellen.

20 kommenttia:

marika kirjoitti...

Minä rrrakastaaaaan sun Pariisin kuvia ❤
Ja te kaksi, tyylikkäät Pariisittaret,wow!!!
Nyt taas kierokselle, olen joka päivä katsonut monta kertaa kaikki postaukset... Parisiin ikävä.

Anonyymi kirjoitti...

...ja lisää kuolattavaa...

Nyt on pelastukseni enää ääretön mielikuvitus.
Arki ei muuten rullaa--

Nikadora

tm kirjoitti...

Ihania kuvia! Ihan ilman stereotyyppiä.Pariisin "sivupoluilta" otettu. Minäkin rakastan sun kuvia!!!

Anonyymi kirjoitti...

Pidän etenkin ekasta kuvasta ihan hirmuisesti. Eikä pelkästään siksi, että on kuin isäni kävelisi siinä, ihan sama asento ja olemus kuin hänellä oli vielä joskus 70 -vuotiaana.

Tosi tyylikäs tyttösi tyyli! (Oletan että hän on 5. kuvassa)

Niin ja aamut on kyllä parhaita lomapaikoissa. (Muuallakin:))
Piilomajan Kati

Ilona kirjoitti...

Tässä tuli nyt tämä harmaan sävy, jonka yhdistän Pariisiin. Sininen rinnalle.

Päät pöydällä kiehtovat.

Liivia kirjoitti...

Kiva, että tykkäät! Kiitos:):)

Liivia kirjoitti...

Siunattu mielikuvitus!

Liivia kirjoitti...

Kaikkialla kuljeskelin, eniten sivupoluilla. Kiitos!

Liivia kirjoitti...

Kiitos, minäkin pidän tuosta. Se oli hyvin aikain aamulla, seitsemän jälkeen. Ei vielä ketään muita liikkeellä. Tein patonkiretken kauemmaksi- läheltä ei saanut niin hyvää.
Tyttö oli hyvässä iässä nyt Pariisiin, imi vaikutteita ja tillitti silmä tarkkana- tietenkään ei mitään myöntänyt;-)

Liivia kirjoitti...

Harmaa ja sininen, kyllä, ja tujaus punaista ja valkoista=>tricolorin värit. Sekä lukemattomat ihanat murretut väripaletista jota en muualla tapaa.

Anonyymi kirjoitti...

Pääsikö se sininen pellavapaita kapsäkkiisi?

Vielä noista lehdistä: Aivan liikuttavan kauniita.
Järjetön heikkouteni.
Ja täällä on tietysti ne vanhimmat, yli sata vuotta vanhat muotikaavalehteni taas hukassa...

Liikaa muuttoja takana. Kuka nyt koko omaisuuttaan ja jo 20 vuotta sitten ostamiaan kaikkia aarteita edes muistaakaan...


Nikadora
Nikadora

Liivia kirjoitti...

Ei päässyt- valitettavasti satasen hintalappu esti sen. Mutta mieleen se jäi ja tunnuksi kroppaan koska sovitin sitä. Paksu, kovaksi pelliksi tärkääntynyt paita tai oikeammin mekko koska niin pitkä, jonka jokainen pieni pisto käsityötä ja malli mitä istuvin, mustat napit kuin lakritsaa...ja siitä se olisi ihanasti käytössä pehmennyt. Toisaalta ei ollenkaan paha hinta sellaisesta paidasta, mutta sillä hetkellä minulle paha.
Etenkin tuo Marie Clairen kansi on minusta hieno. Sinullahan on melkoinen läjä hukassa!

Anonyymi kirjoitti...

Sivupolut matkoilla, ja elämässä ovat yleensä ne antoisimmat. Vaatii vain hieman enemmän rohkeutta. Kiitos matkasta!
Kaisi

Satu kirjoitti...

Ai että näitä sävyjä, hurmaavaa! Koko kuvasarja on kiehtova, ensimmäinen on suosikkini. Tyhjät kadut, onni.

Anonyymi kirjoitti...

Liivia: Kaunis elävä muisto tuo pellavaihanuus...

Viimeksi löysin Pariisissa vasta viimeisenä päivänä vintageliikkeen, jossa olisi ollut juuri sopivasti kuluneita vanhoja nahkakäsilaukkuja. Juuri sopivan mausteisissa väreissä vielä...
Siinä vaiheessa lompakko pyöritti pohjalla enää yhden päivä ruokabudjettia.
No, aiemmin sentään löysin pihakirppikseltä 50-luvun pitsisen hihattoman kesäpuseron kymmenellä eurolla. Selässä napit ja kangas aavistuksen läpikuultava.
Samoin pilkkahinnalla 20-luvun punaisen emalisen lävikön (apua,onkotuo oikea sana,muistihäiriö...)

Aarteita kaupunki täynnä. Ne eivät lopu.

Nikadora

Liivia kirjoitti...

Minä aina ajattelen, että ne jotka nukkuvat pitkään reissuissa, eivät näe päivän kauneimpia hetkiä- kaikkialla varhainen aamu on ollut sykähdittävin. Autenttisimpiä hetkiä.

Liivia kirjoitti...

Kuullostavat hyvältä sinun löytösi!
Oikeastaan kiersin aika kaukaa tällä reissulla kaikki ostospaikat mitä nyt kirpparilla vähän hypistelin. Tavaraa on tarpeeksi ja sinistä ihanuutta sopii kyllä muistella mutta en halua kaivata sen perään.

Kirjailijatar kirjoitti...

Voi jee näitä kuvia! Yhdistän nämä kaikkeen mitä kerroit (se paita!) ja Pariisi tuntuu olevan ihan iholla. Tuo neljänneksi alin kuva on mahdottoman hieno, tuo miehen katse, hän jatkeena noille päille. Hyvä reissu teillä oli.

Liivia kirjoitti...

Oli hyvä reissu tukkoisuudesta huolimatta! Juu täydellisiä paitoja olisi ollut enemmänkin, jos lompakko pulleampi.
Päät olivat Bourdellen vaikuttavassa museossa, joka tuli kyllä niin iholle.

Laura kirjoitti...

Myöhäistä tämä kommentointi, mutta olen käynyt katselemassa muutamaan otteeseen Pariisi-sarjasi nyt, ja olen siitä tosi iloinen. Kiitos, Liivia! Nämä kuvat palauttavat minulle inspiroituneen katseen kaupunkiin. Marraskuisen terrorin jälkeisinä kuukausina se haihtui oudolla tavalla lähes pois. Oli erikoista ja aika kamalaakin huomata kävelevänsä suosikkikaupunkinsa katuja päivittäin näkemättä oikein mitään, osaamatta katsoa. Osaamatta nauttia! Vaikka Pariisi on koko ajan täynnä outoa ja ihanaa. (Nyt on taas ikävä sinne. Tuli täyteen kaksi kuukautta Suomessa.)