perjantai 1. heinäkuuta 2016

Pariisi 11

Muistan myös tulvan jäljet ja jalkapallopöhköt. Ja konekiväärit ojossa hiipivät maastopukuiset joukot, jotka olivat liikkeellä jo silloin kuin vain minä istuin kahvilassa. Kerran pöydälläni makasi erään Pablon paletti, jonka mirrikaula anteeksipyydellen heitti seinän naulaan. 
Muistan läpimäräksi kastelleen sateen, joka ajoi pieneen baariin, jonka samettitakkisten asiakkaiden laukuista sojottivat pahviputkilot ja pensselit. Pöydissä suhittiin luonnoskirjoihin, juotiin kahden euron viinilasillisia ja syötiin suuria kinkkuleipiä. Sinne minä jätin kassini missä oli savuteepaketti, mantelivoidetta ja inkiväärisuklaata.